Ilmoista ja västäräkistä päätellen se on tulossa. Sopivasti vuorotellen aurinkoa ja räntää eli varmat kesäntulon merkit ilmassa.

Mikkelissä oli kans jo melkein kesä. Ainakin vettä tuli samaan tapaan kuin kesällä konsanaan ja välillä oli niin kylmäkin kun Juhannuksena tapaa olla Eipä tuo tahtia tosin haitannut...

Kisamatka Mikkeliin kulki Piekäsmäen kautta, jossa kävin lauantaina kouluttamassa upeita koirakoita. Sekalaiseen seurakuntaan kuului niin möllejä kuin arvokisatasolla kisaavia, joten radan tekeminen oli mukavan haasteellista. Kaikille sieltä kuitenkin löytyi tekemistä ja hienoja onnistumisia saatiin aikaan. Kyllä oli mukava päivä ja on se vaan kumma, miten muita neuvomalla itsekin oppii. Radalla oli ajoitus pääroolissa, joten ainkain Mikkelin seuraavan päivän kisaradat tuntui helpolta juuri ajoituksen suhteen.

Tuomarina kaikilla kolmella radalla oli tulevien MM-karsintojen ylituomari Tuomo Pajari. Se olikin yksi syy miksi Pedon kanssa ylipäätään lähdettiin kisaamaan... Minit starttas heti aamusta ja oli ihan "vetinen" keli. Peikkohan tuli kisaikään edellisenä maanantaina, joten päätin mittauttaa sen valmiiksi tuolla samalla reissulla. Ei muutakuin Peikko pöydälle ja Tuomo mittauspuuhiin. Ylärajan mini, mutta mini kuitenkin ja yhdellä mittauksella minimerkintä kisakirjaan Tulevaisuudessa sitten juoksen sekä Pedon että Peikon kanssa samassa luokassa.

Itse kisaan siis. Ensimmäinen rata oli agirata ja ihan hassu kulma Aalle. Mulla oli siihen pari vaihtoehtoa ja valitsin niistä sen huonomman, joten koira könysi esteen hädin tuskin sen jälkeen kun meinasi siitä ensin kaahata ohi. Tuon radan ainoa hölmöys olikin tuo huono reittivalinta, mutta muuten ihan bueno. Ei ihan hurjia kaarroksiakaan ja voittonollaksi se aika lopulta jäi.

Toinen rata oli hyppäri ja tiedossa oli kaksi suoraa putkea sekä ihana tuplasylkkäri kohta jonka päätin tehdä muurin jälkeen. Suoria putkia onkin treenattu paljon, ja siinähän se ongelma olikin. Peto kääntyi putken jälkeen katsomaan meinasinko tulla ollenkaan ihastelemasta sitä hyvin mennyttä tuplasylkkykohtaa ja tulinhan minä, mutta ihan himpun myöhässä. Sen verran myöhässä, että Peto liukui edessä olleen hypyn ohi joten kielto siis siitä. Muuta ihmeellistä ei tuossa radassa ollutkaan. Mukavan juostavia ja sopivasti haastetta.

Kolmannelle radalla lähdin tekemään ihan puhtaasti vain kontaktit. Tarkoitus oli vaatia koiran tassu maahan asti ja siinä päätköksessä pysyinkin. Nämä teemaradat missä päätän jonkin "aiheen" näköjään sopivat minulle. Tästä radasta tuli nimittäin niin rento, että kaikki kaarrokset jäivät minimiin minun ollessa erittäin läsnä ja ajoissa ohjauksessa. Ihan mahtavan tuntuinen rata ja koira teki 100 lasissa töitä. Kontaktiharjoitus rata päättyi taas nollavoittoon. Mutta hitsit mikä fiilis jäi

Nyt Peto saa olla kisatauolla omiin toukokuun kisoihin saakka ja treenaillaan mukavia tekniikka pätkiä paljolla palkalla sekä joitain ylipitkiä ratoja vielä enemmällä palkalla. Siinä sivussa keskityn myös Peikon treeniin. Josko siitä joskus kisakuntoinen saadaan

Tänäään onkin viimeiset halli treenit Hukka-Hallissa ja Iso Kiitos Annalle ja Elisalle kuluneesta kaudesta. Ihan ikävä tulee... Tosi hienoja tuloksia ollaan saatu aikaan meidän treeniryhmällä!! Hyvä ME

Lauantai aamu alkoi ihan hyvissä ajoin kun Pieksämäen agiliitokisat kutsuivat. Harri ja Ilo starttasivat ykkösissä, joten tiedossa oli pitkä päivä ennen kolmosten viimeistä kisaa. Radat pysyivät hyvin aikataulussa ja tuomarina molemmilla kolmosten radalla oli Johanna Nyberg.

Eka rata oli taas "unissa kävelyä" Peto tiputti riman ja sen jälkeen päätin "kouluttaa" pitkästä aikaa kontaktit. Mistä liene eläin sen aikomukseni tiennyt, mutta se lähti puomilta ilman lupaa ja sain puututtua asiaan;) Toiselle radalle lähdin ensimmmäistä kertaa niin, etten yksinkertaisesti tiennyt miten radan puolivälin tekisin. Muuri-hyppy-pussi yhdistelmä oli meille radan hankalin kohta, joten päätin että annan selkäytimen puhua puolestaan kun sen aika olisi. Vielä siinä vaiheessa kun työnsin Pedon muurin takaakiertoon en tiennyt miten seuraavana olevan hypyn ohjaisin. Sadasosasekan päässä välähti pyöräyttäminen siiven ympäri, mutta samassa selkäydin ohjasi jonkin muotoisen backlapin ja homma jatkui:) Ilmeisen onnistunut selkäydin ohjaus, koska rata oli nolla ja vieläpä voitto sellainen. Mikä tärkeitä: tuo rata oli pitkästä aikaa sujuva ja olin koko ajan "läsnä". Sen todistaa se mun selkäydin ohjaus:D

Sunnuntaina viilattiin vielä rataa Huittisen Harrin opastuksessa ja olipa varsin antoisat treenit. Ajoitus ajoitus ajoitus... edelleen päivän sana:D Mukava viikonloppu=mukavat ihmiset:) Kiitos!!!

Kiirastorstaina ajeltiin puoliväliin eli Mikkeliin Mimmun luokse josta perjantai aamuna jatkettiin Hellsinkiin. Hotelli löytyi Espoon Tapiolasta josta oli Purina Areenalle n. 10km matka. Minit pääsi aloittamaan tuntia aiotusta myöhässä, joten "päivän" eka startti oli n. seiskan kieppeillä. Takaisin hotellilla oltiin lopulta n. kahdetoista maissa... yöllä:)

Anyways Johanna Wüthrich oli tehnyt ihan mukavat radat. Ensimmäinen rata meni ihan mukavasti, mutta Peto oli ehkä hieman jännittynyt niinkuin se aina on ekalla radalla vieraassa paikassa. Mitään ihmeellisyyksiä ei radalla ollut, mutta en edelleenkään ole saanut niitä Flow-tunteita aikaiseksi. Ne kyllä nyt antavat odottaa itseään. Nolla kuitenkin ja sij. 2. Toinen rata oli muuten hyvä, mutta kepit ja keinu oli vierekkäin ja Peto luki putkesta ulostultuaan keppejä keinun sijasta, joten kosketuksesta ja kiellosta yht. 10vp. Muuten tuo rata olis voinut vaikka ollakin se FLOW:)

Kolmannelle radalla lähtiessä kello takoi jo yli kymmentä. Väsymys ja matkustaminen alkoi jo vähän painaa ja pää ei meinannut millään pysyä enää mukana. Ei ainakaan niin paljoa, että edes sanaa Flow olisi kannattanut ajatellakkaan:) Kolmas rata oli siis pelastusen pelastus ja taistelujen taistelu, mutta nolla kuitenkin. Siitäpä se mun taistelu sitten alkoikin... Yhteenvetona Johannan radoista voisi sanoa, että ne oli agilitya parahaimmillaan. Koira pääsi välillä luukuttamaan, mutta hanskaakin piti välillä näyttää;)

Lauantaina suunnattiin kuonot kohti Turkua. Majoituttiin Katrin ja Ilen luokse ja jo tähän väliin kiitän suunnattomasti "emäntää ja isäntää" vieraanvaraisuudesta;) Mukava oli nähdä myös Nooraa ja Hottia (Roiston pentujen isi) pitkästä aikaa.

ATT:n kisat alkoivatkin sitten su aamuna ihan normi aikaan. Torstain-lauantain yövalvomiset olivat pehmittäneet päätä jo aika kivasti ja siitä se sitten alkoi heti eka radalta. Taistelu. Ihan kuin olisin liikkunut hidastetussa filmissä ja Pedolla kolisi rimat eka radan aikana. Olin ihan varma, että niitä tulikin alas, joten ohjaus lössähti radan puolen välin tienoilla. Tämä hidastetun filmin sankaritar sai koiralleen aikaiseksi myös aika kaameat kaarroksetkin...Karseeta katsottavaa videolta... Noin ei sais ikinä tehdä:( Noh itseäni sillä enempää ruoskimatta... Kakun lössähtämisestä huolimatta nollarata. Allekirjoitan sanonnan "parempi hyvä hylly kun huono nolla" ihan täysin.

Toinen rata jatkui samassa sumussa. Sen verran jaksoin skarppina, että pommikohdista selvittiin ja nollalla maaliin. Kolmas ja viimeinen rata oli ihan jalatonta ja päätöntä meininkiä. Esteet ei olleet yhtään siellä missä ne oli rataantutustumisessa ja luojan kiitos se oli viimeinen rata. En olis jaksanut yhtään askelta enempää. Nolla tuostakin sähellyksestä, mutta sen minkä opin tuolta reissulta on arvokas;) Kyllä lepo on kaiken A ja O :D Onneksi koirat sentäs osaavat rennota aina kun vain on mahdollisuus.

Tulevana viikonloppuna kisataan Pieksämäellä ja parin viikon päästä Mikkelissä. Sitten Pedolle tuleekin kisatauko ja todennäköisesti myös Roistolle juoksutauon merkeissä. Siihen asti jatkukoon ja muistakaa: Edes tuleen ei saa jäädä makaamaan;)

Ilmoittautukoot heti ja tuokoot ne takaisin:) Ei vaan ole ollut aikaa kirjailla tänne, mutta nyt ryhdistäydyin klo: 1.07 ja otin itseäni niskasta kiinni pari tuntia sitten ja päivitin myös kotisivut. Ihan pikku rumba oli etsiä kaikki alkuvuoden tulokset sieltä sun täältä ja puutteita varmaankin vielä on. Nyt mä en päästä niitä enää tuohon pisteeseen etten päivittele het pikaa missä mennään...

Hirveetä haipakkaa on siis pitänynnä. Maaliskuussa rymyttiin sekä Varkauden että Siilinjärven kisat. Varkaudessa tuomarina oli Salme Mujunen ja radat olivat oikein kivat. Olin tosin odottanut vähintään neljää suoraa putkea ja osittain lopputalven treenannutkin niitä, joten ei vieläkään päästy koettamaan putkien suoritusta kisaolosuhteissa, koska Salmelta niitä ei nimittäin löytynyt. No lopputuloksena Varkauden keikasta tuplanollat 1. ja 2. sijoituksilla. Ihania rehellisiä agilityratoja joissa niin koiralla kuin ohjaajallakin oli hauskaa ja vain tuuli vinkui korvissa kun juostiin...

Toiset maaliskuun kisat startattiin Siilinjärvellä omissa kisoissa. Saviojan Anne oli rustannut eka radalle semmoisen pommin jota en huomannut rataan tutustumisessa. Varsinkin kun startattiin radalle ekana, niin ehkäpä muutama muu osasi sen putki ansan meidän kämmin jälkeen ottaa huomioon;) Mutta Peto siis löysi putken pään keppien jälkeen jonne se paineli pää viidentenä jalkana. Mun vekki oli kuulema ollut iihan selkee heitto tonne putkeen... No mistäs muusta sitä oppii kuin virheistä:) Roistoliinille ja Harrille tältä radalta kuitenkin nolla 2. sijoituksella.

Toiselle radalle lähdin hirveessä paineessa. Mun koira ei ollut yhtään hanskassa. Tai ainakin musta tuntui sille, olihan se just edellisellä hakenut sen putken pään. Oli tosi epävarma olo enkä saanut itteeni oikein kasattua koko radan aikana. Koira kusetti heti vähän kontakteilla ja koko rata oli armotonta tästästästäs-mantraa. Ihan kamalaa vääntöä, mutta ainoa asia jolla itseäni lohdutan on se, että mä väänsin kuin väänsinkin tuolta radalta nollan. Kaunis, nopea eikä jouheva se ollut, mutta nolla kuitenkin:) Kuka se keksi sanoa, ettei tässä lajissa jaeta tyylipisteitä joten sou not ja elämä on laiffii. Harrille ja Rupelille tältä radalta myös nolla, joten niidenkin tuplat on nyt sit arvokisoihin tehty!

Viimeiselle eli hyppyradalle sain päänkin ruumiin mukaan ja se olikin ihan törkeen hyvä lukuunottamatta eka putkesta ulostuloa jonka jälkeen vedin pituudelta pitkän kaarroksen Pedolle. Siinä paloi aikaa, mutta eipä väliä sillä hyppyradan sertillä ei oltaiskaan tehty mitään, joten Onnea Oilille ja Tirrille siitä ja tietenkin muistakin päivän huikeista voitto-radoista! Hyppäristä vielä sen verran, että taidettiin muuten Harrin kanssa olla ainoat, jotka otti koiran vastaan pussin jälkeisen hypyn takaa...

Nyt on kovasti treenailtu ja Pääsiäisenä on tarkoitus lähteä Etelä-Suomen tourneelle. Perjantaina ATD:n kisat ja sunnuntaina startataan ATT:n hallissa. Mukavaa päästä isoihin kisoihin ja mukaan lähtee vielä toistaiseksi kisamaskottina kulkeva Peikko, jonka kisaikä täyttyy ihan pian.

Peikon kontaktit yllätys yllätys ovat tuottaneet tupon hiustenlähtöä, mutta nyt alan olla itse selvillä siitä mitä siltä haluan. Jahka tuo kontaktiasia saadaan kuntoon, niin sitten aletaan harkitsemaan kisoja. Alustavasti olen suunnitellut Peikon kisauran starttaavaksi elokuussa jahka kesän arvokisat Pedon kanssa saadaan alta.

Kiireestä sen verran, että olen puuhastellut KOIRAKOULU ACE n kimpussa lähes koko maaliskuun ja yksi unelma käy pian toteen: Vihdoin saan harrastuksesta työn;) Mun oma toiminimi on Pro Perros ja teen hommia sen siivin myös ACE:lle. Tosi mageita kursseja ja valmennuksia tiedossa ja kyllä Itä-Suomi kohta kuulkaas jyrää!!

Pysykäähän kaikki kuulolla Jou:)

Jeiiiii !!!

Päästiin siis Pedon kanssa joukkueeseen. Ihan mahtavaa!!

Kyllä on Suomella kovat joukkueet. Ei voi muuta sanoa kun että NAM

Tulipa jo ihan matkakuume:)

Ai niin ja viime päivitykseen unohdin laittaa, että meidän Roistosta tuli Borderterrierikerhon vuoden 2009 agilitytulokas Mitä sisko Peto jokunen vuosi sitten edellä sitä sisko Roisto perässä.