Olipahan viikonloppu! Lauantai aamuna lähdettiin omiin kisoihin töihin ja niitä tulikin sitten paiskittua yhdeksän tunnin verran. Illasta saatiin sitten vieraita pohjoisemmasta, kun Peikon kasvis Kirsi ja Jukka tulivat meille yökylään/kisamajoitukseen Peikon äipän Nellin ja Macyn kanssa. Harri teki meille ruokaa ja mozzarellasalaatin ohella nautimme illan mittaan hieman myös "virvokkeita". Etenkin Kreikkalainen valkoviini sai paljon kehuja ja sitä tullaan käyttämään myös jatkossa. Kiitos juomavinkistä Kirsille ja Jukalle:)  Aamulla tosin tulimme tulokseen, että pienimuotoisen huonon olon tuottaja oli kyllä se mozzarellasalaatti eikä missään tapauksessa ne käyttämämme virvokkeet:) Aamlla ruokapöytä näytti lähinnä sellaiselta, että siellä olisi ollut enemmänkin porkukkaa viinin maistajaisissa... Mutta kuten Harri totesikin: Drycka med båda händer det är snappade tai jotain tuohon suuntaan:)

Ilta meni viininmaistajaisista huolimatta muutenkin oikein rattoisasti ja Kirsi opasti kuinka sheltin korvat tulee trimmata. Nyt on Peikolla hienot uudet korvat ja ukkeli muuttui ihan silmissä pennusta nuorukaiseksi. Hienosti se antoi trimmata ja oli oikein nätisti paikoillaan. Laitanpa kuvan uudesta ilmeestä heti kun Kirsi niitä lähettää.

Ihana oli huomata miten meidän koirat tulivat loistavasti toimeen keskenään. Nehän eivät olleet aiemmin tavanneet, mutta missään vaiheessa kenenkään kesken ei ollut minkään näköisiä pörinöitä eikä jännitteitä havaittavissa. Borderella kun on tunnetusti aika hurja maine rotuna mikä on sellainen ärripurri ja tappaa lähes kaiken mikä liikkuu ja ellei tapa niin ainakin rampauttaa:) Ja Peikko oli kyllä mielissään kun oli niin monta ihanaa naista ympärillä. Tunne ei ehkä välttämättä ollut ihan molemminpuoleista... Mutta Peikko onkin herrasmies henkeen ja vereen ja hienosti kunnioitti leidien välillä haluamaa yksityisyyttä:)

Sunnuntai aamuna aamulenkin jälkeen suunnistettiin sitten Kikan tallille kisoihin. Pedolle lähdin tekemään nyt ne Varkaudessa kadonneet kontaktit ja kaipa oma asenne oli oikein hyvin kohdillaan, koska molemmat sekä Aan ja puomin kontaktit onnistuivat loistavasti. Puomin kontaktin jälkeen mieleen pälkähti ajatus heittää pallo kunnes onneksi muistin, että kisoissahan tässä ollaan. Olin niin tyytyväinen noihin kontakteihin, että keskittyminen herpaantui hetkeksi ja tupelsin slaidin jälkeen ja vedin koiran esteen ohi ja siitä päästin koiran väärin hypylle. Mutta tuon startin tavoite oli joka tapauksessa täytetty ja Pedon (ehkä myös minunkin) hermo kesti tehdä hienot kontaktit. Roistolle ja Harrille  samaiselta radalta kielto putkelta, mutta muuten oikein sievää ja varmannäköistä menoa.

Toiselta radalta Pedolle hieman hätäinen Aan kontakti jonka kyllä otan omaan piikkiin täysin, kun se TULE-käsky lähti turhan nopsaan mun suusta. Onneksi seuraavaksi tuli puomi jonka kontaktille tehtiin erinomainen pysähtyminen. Siinä seisotinkin sitten jo vähän pidempään ja tuo voi olla osasyynä siihenkin, että koira patoutti siinä siihen tahtiin, että kun lähdettiin putkesta hyppyjen kautta suoraan putkeen, niin se kävi niin kuumana, että ampui itsensä ulos putkesta niin, että paineli sen kummempia kyselemättä ajo-ohjeita suoraan maaliin. Muuten ihan mukavaa omatoimisuutta tältä yhteistyöpariltani, mutta kun minä odotin sitä toiseksi viimeisen hypyn takana... Eli siihen toiseksi viimeiselle esteelle sitten hyllytettiin. Ihan kivaa:) Enpä muista milloin viimeksi olisi harmittanu niiiin paljon. Melkein teki mieli pillahtaa itkuun. Noh, tuleen ei jäädä makaamaan ja eikun asian kanssa vaan sinunkaupat:) Roistolle myös hylky tältä radalta kun Harri päästi sen väärin hypylle. Roisto on vielä niin hienosti hanskassa, että se ei rellestä noita putkesta tuloja niin kuin siskonsa Peto vaan kuuliaisesti kysyy seuraavaa estettä ulos tullessaan.

Kolmas rata oli sitten Harri Huittisen hyppyrata ja näytti alkuun kyllä ihan sika vaikealle. Slaideja ja suoraa putkea jonka päästä näkyi toinen putki jonne ei tietenkään menty. Yes! nyt uusiksi edellisen radan kömmähdys ja kun muistin hieman hidastaa koiraa ennen suoraa putkea eli suhisin enkä vain hokenut sitä tuttua putkeenputkeen mantraa:)  Hitsit sehän kääntyi kuin unelma putkesta tultuaan. Eli tulokseen tulin, että minun on vain muistettava hidastaa sitä hieman ennen, että koira kääntyy paremmin eikä posota tuhatta ja sataa sinne minne nokka näyttää. Tuon putken jälkeen tuli hankala vienti kepeille hypyn ollessa houkuttimena, mutta se meni oikein hienosti. Sen jälkeen tapatui kyllä niin amatöörimoka ettei mitään järkeä. Katsoin Pedon ulostulovälin väärin ja myöhästyin hieman kepeiltä renkaalle käännössä. Tuosta syystä Peto lähti hakemaan estettä ihan väärästä suunntasta ja teki ihan hillittömän kaarroksen ja ihan vika suuntaan, mutta ilman virhettä selvittiin jatkamaan ja väännettiin kuin väännettiinkin nolla tältä radalta. Sinänsä ihan kiva, että saatiin se lopulta puhtaasti läpi, koska rata näytti ensin tosi vaikealle, mutta onneksi tyylipisteitä ei taaskaan jaettu:)

Samalla radalla Roisto tykitti Harrin kanssa täsmälleen saman ajan ilman ratavirheitä kuin shelam Kay ja Aki, joten tämä pari meni uusintaan. Harri lähti uusinta radalle ensimmäisenä ja hyllytti sitten siihen vaikeaan keppikohtaan kun valssi ei osunut ihan prikulleen oikeaan kohtaan ja Roisto haki hypyn siitä vierestä. Kay otti kiellon putkelta, mutta paremmalla tuloksessa vei sitten sen ykkössijoituksen. Hieno rata Roistolta ja Harrilta ja täytyy kyllä tunnustaa, että ihan himpun harmittaa, kun liippasi Roiston ensimmäinen AVA-nolla enemmän kuin läheltä:) Mutta on hienoa katsoa miten tuo "pikku"-akka ja Harri työskentelevät yhteen.

Ei siis tullut tripla nollaa eikä edes tuplaakaan, mutta hienot kontaktit ja etenkin kun usko niihin on taas palannut! Hienot keppikulmat ja lopulta se suora putkikin sujui, joten tyytyväisiä täällä ollaan:) Pieksämäki: Here We Come!! Ja nyt mä meen nauttimaan suolakurkkuja:)