Noh niin, Mikkelin tournee heitetty ja eihän sieltä ihan tyhjin käsin tarvinnut kotiin tulla. Tai toisen siis tavallaan piti mutta sitten ei kuitenkaan...:)

On se aivan ihanaa kun on ystäviä joillakin paikkakunnilla mihin tämä ryhmärämä agilityjoukko milloinkin suuntautuu eikä aina tarvitse ahtautua hotellihuoneeseen:) Rakas ystäväni Mimmu majoitti ja hoiti meidän ihmisten huoltamisen ja tarpeet ihan täysin tälläkin Mikkelin reissulla, joten iso ja lämmin hali ja Kiitos kaikesta näin virtuaalisestikin. Harvoin on majapaikka tarjolla melkein kentän vieressä.

Lauantain radat olivat ihan jotain käsittämätöntä hökeltämistä TAAS! Mulla oli vielä jokin ihmeellinen imeytymishäiriö masussa ja aamupala kellui siellä vaan tunnista toiseen. Ei tuntunut ollenkaan hyvälle lähteä radalle. No siinä se sitten olo alkoi korjaantua kun rataan tutustuminen oli ohi. Liekkö pieni adrenaliinitujaus auttanut asiaa;) Ja mozzarellalla ei muuten ollut tällä kertaa mitään osuutta asiaan.

Pedon kanssa tositoimiin ja eikun radan tekoon. Ensimmäisenä kontaktina oli puomi jonka jälkeen oli rengas. Niinpä pieni ruskea koira loikkasi iloisesti puomin kontaktin (joka on ollut tähän asti kaikista kontakteista se varmin) ja ennenkuin kerkesin kissaa ajatellakkaan saati sanoa, niin se oli painunut jo renkaasta läpi. Radalta pois ja kainalossa kanto ei siis enää käynyt koska se oli jo päässyt itsensä palkkaamaan sillä renkaalla. Se mikä tuossa vähän masentaa, niin minä oikeasti päätin olla siellä puomin alastulossa ennen koiraa ja juoksin lähes ääntä nopeammin, mutta silti oltiin siellä alastulossa yhtäaikaa ja siitä mun ryntäämisestä se sitten sai kimmokkeen sille renkaalle syöksymiseen... Videolta katsottuna minä kyllä oikeasti juoksen enkä vain kuvittele juoksevani kuten monesti aiemmin, mutta koira oli taas mua nopeampi. Sählyn peluu jatkukoon siis syksyllä.

Sitten jatkettiinkin rataa ja odotin Aata ja keinua josko niillä saisin koulutettua. Loput kontaktit menikin sitten taas ihan hyvin, joten niiden tiimoilta asia ok. Mutta sitten tapahtui taas yksi ns. tilastovirhe:) Peto tuli nimittäin kesken keppien pois. Se on niin varma pujottelija, etten meinannut ensin edes tajuta että se lopetti kepit kesken ja odottin mun kädestä palloa palkaksi. Mokasin nimittäin ihan pahemman kerran kun menin kesken Pedon pujottelun kiljahtamaan sille kuuluvasti HYVÄ! No sehän tuli puolesta välistä pois vähän ihmeissään että miksi mulle nyt palloa heitetään.Kunnon emämunaus multa. Minä en kisoissa ikuna sano sille mitään muuta kuin käskytän kepitkepitkepit... Mikä lie taas iskenyt. Laitoin koiran kepeille uudestaan ja pujoteltiin muitta mutkitta kepit loppuun niinkuin aina ennenkin. Loppurata meni sitten ihan ok, joten ei nyt ihan kamalan paha mieli siitä jäänyt. Pujottelu episodista saatiin sitten 10vp (en kyllä ihan tajua miksi 10 eikä 5vp) joten lopputuloksena siis 15vp.

Harrilla ja Roistolla oli tonttuilua myös kepeillä. Harri vei Roiston vähän liian pitkälle ja koira liukui väärään väliin. Muutenkin tuo rata oli vähän kankean oloinen ja hapuileva. Harri kun yleensä tekee hyvin varman näköistä ja topakkaa ohjausta. Tulokseksi heille siis 5vp. tältä radalta.

Toiselle radalle lähdettäessä tuntui, ettei Peto ollut ihan hanskassa. Aan alta oli laitettu putki jonka suu ei ollut edes tyrkyllä, mutta jos edellisen hypyn valssi meni pitkäksi niin silloin se tuli mukavasti koiralle tyrkylle;) Arvatkaas kummaltako esteeltä Petonen löytyi? Minä valssasin siis liian pitkälle ja sinne se ruskea koira vilahti, joten hylky siis tältä radalta. Rata tehtiin treeni mielessä kuitenkin loppuun ja kyllähän ne suurullisen kuuluisat kontaktit tehtiin hienosti tuon hyllyn jälkeen. Koira oli jotenkin vain hötkyn tuntuinen.

Ei niin kovinkaan uskomatonta, että Harri ja Roisto sortuivat samaan virheeseen:) Toinen pieni ruskea koira valui Harrin avustamana siihen putkeen... Muuta sekoilua ei tältä radalta. Heille siis myös hylly.

Lauantaina oli muuten ihan mieletön tuuli. Hypyt lenteli välillä paikoiltaan ja tuomari (Pertti Siimes) joutui keskeyttämään muutaman koiran suorituksen. Kyllä oli korvissa melkoinen humina illalla kun päästiin Mimmun luokse. Sauna teki enemmän kuin kutaa.

Sunnuntain radat olikin sitten Harrin heiniä. Olipa mukavaa olla pitkästä aikaa kenneltyttönä eikä tarvinnut keskittyä omaan suoritukseen. Sovittiin niin, että jos Peto loikkaa kontaktit niin Harri ottaa Pedon pois radalta ja häkki heilahtaa. Tytöistä ensimmäisenä starttasi Roisto. Ihan mielettömän hieno rata ja tosi varmannäköistä ohjausta, mutta Harri sortui Roiston vedättämiseen neljänneksi viimeisenä ollella puomilla ja sai Roiston loikkaamaan kontaktin:( Roisto ei vielä kestä sitä, että Harri jättää sen puomille yksin ja juoksee ohi, joten Rupsulla tuli kiire isin perään ja se oli sitten Heidå kontaktille. Harmillista, sillä se oli miniläisten nopein aika ja taas vietiin nollavoitto melkein nenän edestä... No mutta ei pidä jäädä tuleen makaamaan ja oli vain otettava opikseen seuraavaa rataa varten ja seuraavaksi radalle vielä Pedon kanssa.

Peto lähti ei todellakaan suureksi yllätykseksi Aalta kainalossa suoraan häkkiin. Se tuli kontaktille, mutta ei kerennyt saada lähtökäskyä kun se jo ponkaisi eteenpäin. Onneksi Harri sai sen kiinni heti ettei se päässyt seuraavalle esteelle. Pedolle siis hylly ja ah niin tuttu häkki.

Toiselle radalle lähdettiin samassa järjestyksessä. Roisto siis starttasi toisena ja Peto toiseksi viimeisenä. Vahingosta viisastuneena Harri malttoi olla vedättämättä Roistoa ja teki tarkkaakin tarkempaa ohjausta sekä huolelliset pysäytykset kontakteilla ja näinpä parille hieno nolla. Sitä ei siinä sen kummemmin keretty juhlia, koska vielä oli Peto vietävänä. Peto on muuten hupaisan näköinen Harrin käsissä. Se kyttää minua koko ajan kun ne lämmittelee, mutta sitten kun Harri jättää sen esteen taakse lähtöön, niin se tuijjottaa tiukasti sinne kaukaisuuteen niinkuin minunkin kanssa:) Siitä tiedän, että se on tosissaan menossa sille radalle eikä haikaile minun perään.

Ilmeisesti Pedon edellisen radan "häkkireissu" auttoi ja kontaktikuuliaisuuskeiju tuli takaisin ja se teki ihan mielettömän hienot kontaktit. Siinä vaiheessa kun Harri ja Peto lähtivät tekemään neljää viimeistä estettä ja kuuluttaja Ari Saavalainen alkoi hehkuttamaan parin olevan tekemässä johtoaikaa se iski! Minä tajusin, että jumankauta: Jos ne voittaa Pedosta tulee AVA:) Mä olin ihan kokonaan unohtanut koko Pedon AVAutumisen.

Pedon jälkeen radalle lähti vielä huiman nopea sheltti Toffo. Toffon ja Teijan rytistys ei tällä kertaa ihan riittänyt ja Peto piti ykköstilan. Hitto vieköön mulla oli AVA koira:) Uppeeta ja Mahtavvoo!

Olishan se tietty ollut mukava saada se viimeinenkin AVAnolla itsensä ohjaamana, mutta tulipahan testattua, että Peto teki kontaktit samalla tavalla Harrin kanssa kuin minunkin. Eli kun malttaa niin ne on hienot, mutta kun ei malta niin häkki heilahtaa... Ohjaajasta riippumatta. AVAutuminen tuli vähän niinkuin kaupanpäälle:)

Epäsuorasti vihjaillen ilmoitin kyllä jo Harrille , että minä voitan sitten joskus Roiston viimeisen AVA-nollan. Sitä ennen se saa hankkia itse vähintään ne yksitoista mitkä Pedollakin oli tätä ohjaajan vaihdosta:)

Väsyneenä ja onnellisena kotona niin koirat kuin ihmisetkin. Peikko jaksoi mukana hienosti ja oli oikein reipas pikku kuraturkki. Kiitokset Tiian Milkalle Peikon savinaamiosta:)

PetoLauma siirtyy huilimaan ja jatketaan kisojen merkeissä Joensuussa 3.5!