Plääh, miten masentavaa kisata valeraskaudesta kärsivän Neiti Kesäheinä Pedon kanssa :(

Varkauden kisoista 27. päivä nelivuotis synttäreiden kunniaksi kolmelta radalta yksi nolla sij. 3. ja voi mitä m a t e l u a. Eka rata (Marja Lahikainen) meni kyllä ohjaajan piikkiin ihan satasella. Se kutos hyppy yllätti miten kaukana linjalta se olikaan ja sen jälkeisestä elämästä en saanutkaa enää kiinni laisinkaan. Kuka lie sitten rataantutustumisen käynyt sitä hyppyä siirtämässä??? Muutenkin olin ihan jäissä siinä jumalattomassa +30 helteessä. Neste tankkaus ei ihan onnistunut ihan nappiin kait..

Toka radalle (Risse Koponen) vähän paremmilla eväillä ja yritin tottua ajatukseen, että joka radalle lähdetään kakkosena. Koiraa ei kerennyt pahemmin hetsailla ja siinä helteessä muutekin se oli aika kyseenalaista. Toka rata paria haparointia lukuunottamatta ihan jeeees, mutta Peto ei vain kulje. Väyh väyh mutta mitään liikettä ei tapahdu. Jalat heiluu mutta se ihana pikkusikaraivohullu vaan puuttuu. Se joka varasti mun koiran vauhdin ja raivon niin palauttakoon sen karsintoihin mennessä Kiitos :) Tältä radalta siis nolla kolmos sijoituksella.

Kolmannella radalla nukahdin ihan kunnolla pitkästä aikaa. Putken jälkeen näkyi se aiemmin menty hyppy niin houkuttelevasti, ettei silloin käynyt pienessä hölmössä mielessäkään, että tottakai Neiti Kesäheinä sen sieltä putkesta tultuaan bongaa... siihen asti oli ihan jees rataa tuon lössykän kanssa. Nukahdus kostautui välittömästi ja tuloksena siis hylky.

Ja mikä parasta, lähtettiin iltaa kohti ajelemaan Lappeenrantaan valmiiksi sunnuntai aamua varten. Jossain vaiheessa ilma muuttui auringon paahteisesta +30 asteesta harmaan synkäksi vesisateeksi ja sitä sadetta kesti sitten sunnuntai aamulle kello 11 asti...

No ei muutakuin aamulla heti ysiltä litimärkänä Kesäheinän kanssa Jan Vesalehdon radalle. Ihan hyvää rataa ja kappaskoppas yhtäkkiä takanaleikkauksesta hän oivaltaneena pyyhältää sinne missä siniorvokit siintää ja hakee hypyn horisontista. No minkäs teet kun Heinis lähtee kun liippa taskusta... Noh iloisesti(?) rallateltiin rata loppuun, mutta jottei menisi ihan marinaksi niin KONTAKTIT aivan buenos kaikilta radoilta Se luojan kiitos edelleen ymmärtää sanan TULE ja lähtee niiltä sitten kun sen kuulee.

Toinen rata mun ikioma möhlintä kun en varmistanut tarpeeksi (sadasosasekuntia) kauan, että Kesäheinä lukitsee putken puomin alta. Niinhän se kampes ittensä sille puomille ja tadaa peli pelattu. Sen kerran kun se tällä kertaa olis voinu olla itsenäinen ja hakea kerrankin jotain ja vähän ryöstää, niin plääh ei kun käden perässä puomille. Noh, loppu rata jolkuteltiin joten kuten mesoen maaliin. Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä... kuten edellisessä työpaikassani hauskasti työkavereiden kanssa vitsailtiin.

No kolmannelle radalle vaihtui tuomariksi Räsäsen Minna ja tarjolla oli kunnon vauhti rata. Harmi, sillä Neiti Kesäheinän polttoaine oli jäänyt jonnekkin välille Tornio-Kuopio pusikkoon ja vauhdista ei tällä kertaa todellakaan voida puhua.

Lönköteltiin ihan jees rataa ja haukuttiinkin vähän siinä sivussa ja huomatkaa, että haukuttiin asiallisesti eikä missään tapauksessa niin, että kuola roiskuu pitkin kuonon pieliä ja ohjaajan pohkeita. Kesäheinän käytöshän on siis varsin asiapitoista nykyään ja pikkusika on laitettu naftaliiniin... No anyway rada puolessa välissä se otti pikku puolivalssin yrityksestä herneen nenukkiin ja paineli putken väärään päähän. Eikä siinäkään vielä mitään, mutta sen jälkeen Kesäheinää houkutteli taas siellä kaukaisuudessa sinertävät hyppy siivekkeet, mitkä toki piti käydä "vauhdin" hurmassa testaamassa. Ja voin pojat kertoa, ettei minkään maan heittäydyn-heti-polvilleen-ja karjun-kiljun ponnistelut auttaneet edelleenkään. Liippa taskusta sen kun liitää vaan. Hyllyä pukkasi taas kerran.

On se kyllä ihan uskomaton eläin. Kuukausi sitten se teki niin tarkkaa ja kuuliaista rataa ettei uskoisi samaksi koiraksi. Mutta se mikä on nyt varmaa on se, että Peto leikataan tulevana syksynä ja nämä juoksun jälkeiset persoonallisuushäiriöt loppuvat tähän kertaan. UGH olen puhunut :)

Niin ja ai mikä Neiti Kesäheinä? Tuijalta tuo nimi lipsahti ko Pedosta on niiiiin ihqua kahlata tuolla heinikossa ja nuuuuuhkia niitä iiihaaania piiitkiiiä heinänkorsia ihan päääästä pääähääään ja ihaan kaaaikeeessa raaaauhaaaassa ilman mitään kiirettä mihinkäään..... onhan nyt sentään kesä

Agirotu Here We Come- kaikesta huolimatta!

ps. Roistolta alkoi löytyä viikonloppuna se vitos vaihde joten ohjaajansa Harri taitaa olla kohta kus***a :) Huippua Roisto!!!