Kiirastorstaina ajeltiin puoliväliin eli Mikkeliin Mimmun luokse josta perjantai aamuna jatkettiin Hellsinkiin. Hotelli löytyi Espoon Tapiolasta josta oli Purina Areenalle n. 10km matka. Minit pääsi aloittamaan tuntia aiotusta myöhässä, joten "päivän" eka startti oli n. seiskan kieppeillä. Takaisin hotellilla oltiin lopulta n. kahdetoista maissa... yöllä:)

Anyways Johanna Wüthrich oli tehnyt ihan mukavat radat. Ensimmäinen rata meni ihan mukavasti, mutta Peto oli ehkä hieman jännittynyt niinkuin se aina on ekalla radalla vieraassa paikassa. Mitään ihmeellisyyksiä ei radalla ollut, mutta en edelleenkään ole saanut niitä Flow-tunteita aikaiseksi. Ne kyllä nyt antavat odottaa itseään. Nolla kuitenkin ja sij. 2. Toinen rata oli muuten hyvä, mutta kepit ja keinu oli vierekkäin ja Peto luki putkesta ulostultuaan keppejä keinun sijasta, joten kosketuksesta ja kiellosta yht. 10vp. Muuten tuo rata olis voinut vaikka ollakin se FLOW:)

Kolmannelle radalla lähtiessä kello takoi jo yli kymmentä. Väsymys ja matkustaminen alkoi jo vähän painaa ja pää ei meinannut millään pysyä enää mukana. Ei ainakaan niin paljoa, että edes sanaa Flow olisi kannattanut ajatellakkaan:) Kolmas rata oli siis pelastusen pelastus ja taistelujen taistelu, mutta nolla kuitenkin. Siitäpä se mun taistelu sitten alkoikin... Yhteenvetona Johannan radoista voisi sanoa, että ne oli agilitya parahaimmillaan. Koira pääsi välillä luukuttamaan, mutta hanskaakin piti välillä näyttää;)

Lauantaina suunnattiin kuonot kohti Turkua. Majoituttiin Katrin ja Ilen luokse ja jo tähän väliin kiitän suunnattomasti "emäntää ja isäntää" vieraanvaraisuudesta;) Mukava oli nähdä myös Nooraa ja Hottia (Roiston pentujen isi) pitkästä aikaa.

ATT:n kisat alkoivatkin sitten su aamuna ihan normi aikaan. Torstain-lauantain yövalvomiset olivat pehmittäneet päätä jo aika kivasti ja siitä se sitten alkoi heti eka radalta. Taistelu. Ihan kuin olisin liikkunut hidastetussa filmissä ja Pedolla kolisi rimat eka radan aikana. Olin ihan varma, että niitä tulikin alas, joten ohjaus lössähti radan puolen välin tienoilla. Tämä hidastetun filmin sankaritar sai koiralleen aikaiseksi myös aika kaameat kaarroksetkin...Karseeta katsottavaa videolta... Noin ei sais ikinä tehdä:( Noh itseäni sillä enempää ruoskimatta... Kakun lössähtämisestä huolimatta nollarata. Allekirjoitan sanonnan "parempi hyvä hylly kun huono nolla" ihan täysin.

Toinen rata jatkui samassa sumussa. Sen verran jaksoin skarppina, että pommikohdista selvittiin ja nollalla maaliin. Kolmas ja viimeinen rata oli ihan jalatonta ja päätöntä meininkiä. Esteet ei olleet yhtään siellä missä ne oli rataantutustumisessa ja luojan kiitos se oli viimeinen rata. En olis jaksanut yhtään askelta enempää. Nolla tuostakin sähellyksestä, mutta sen minkä opin tuolta reissulta on arvokas;) Kyllä lepo on kaiken A ja O :D Onneksi koirat sentäs osaavat rennota aina kun vain on mahdollisuus.

Tulevana viikonloppuna kisataan Pieksämäellä ja parin viikon päästä Mikkelissä. Sitten Pedolle tuleekin kisatauko ja todennäköisesti myös Roistolle juoksutauon merkeissä. Siihen asti jatkukoon ja muistakaa: Edes tuleen ei saa jäädä makaamaan;)