Huoh, nyt se on sitten Turkkusen reissu heitetty. Eihän se ihan pikku matka ole ajella täältäkään, mutta kyllä ajomatkan puolesta erityissympatiat menevät Torniolaisille:) Mutta eipä heidän tyhjin käsin Turusta tarvinnut pois lähteäkkään: Kyllä Karoliina ja Kerttu olivat niin suvereeneja, että ykköspaikka kuuluu ehdottomasti heille ja Hanskun ja Ilonan loppukiri oli hieno ja hekin ovat monena vuonna olleet enemmän kuin lähellä. Onnea siis molemmille tytöille ja tsemppiä tulevaan koetukseen.

Mutta se mikä erityisesti lämmittää mieltä on se, että myös meidän treeniryhmä Dream Teamista löytyi osaamista Annan ja Ellin 2. sijan ja Katin ja Taikan 5. sijan verran:) Aivan mieletön veto ja jumapliuta mitkä hermot tuolla Annalla on:) Sehän tosin on todistettu jo monena vuonna aiemminkin, mutta jokatapauksessa siinä on ihminen jota ei maailman tuulet ja tilanteet heilauttele. Kati ja Taika tekivät unelmallisen finaaliradan ja kirivät hienosti vitossijalle. Hienosti piti myös Katin hermot ja nuoren koiran myös. Taikahan alkaa vasta tulla parhaimmilleen...

Omaan suoritukseen olen sika tyytyväinen. Tavoitteena oli parantaa viime vuodesta ja päästä toiselle päivälle jatkamaan ja sen tein:) Ensimmäinen hyppyrata oli nolla, mutta Peto lähti hakemaan seiska hypyn jälkeen näkyvää putken suuta ilmeisesti mun vähän korkeasta kädestä ja kiljahduksella sain BORDERIN pyörähtämään putken suun edestä takas kasi hypylle:) Siinä paloi kyllä aikaa, mutta pääasia oli, että se ei livahtanut sinne putkeen ja minä olin kyllä siinä hetkessä enemmän kuin skarppina. Taisin olla myös se rentokin, sillä loppurata meni ihan hyvin maaliin asti. Yliaikaa saatiin 0,68 ja ei ihan päästy pisteille. Hassua, mutta tuo rata oli pitkästä aikaa niin "tiivis" etten muista siitä juuri mitään näin jälkeenpäin. Päässä ei ollut mitään ylimääräisiä ajatuksia enkä reagoinut kuulutuksiin tai mihinkään muuhunkaan epäolennaiseen, mihin joskus tulee takerruttua. Täyttä toimintaa siis:)

Toka rata olikin sitten agirata. Vaikein kohta meille oli saada koira keppien ja muurin jälkeen vekattua putken oikeaan päähän ja nuo vekkaamiset on meille vähän vaikeita. Peto lähtee liian suuresta vartaloavusta niin helposti kiertämään esteen, mutta onnkesi tuo muuri on niin paksu sivutolppineen, että sain kuin sainkin suoristettua kulmaa ja Peto meni tosi sujuvasti putken oikeaan päähän. Tälläkään radalla ei ajatus harjaillut ja tehtiin ihan hyvä rata. Kontaktit sujui ja oli ihan nopeat. Päästiin jopa pistelle -0.88 ajan myötä. Fiilis oli mitä loistavin hillittömästä väsymyksestä huolimatta.

Heti minien radan jälkeen lähdettiinkin majapaikkaamme huilaamaan ja iso Kiitos Katrille ja Ilelle, kun annoitte lainata teidän lukaalia:) Kello ei tainnut olla edes kymmentä, kun minua vietiin jo höyhensaarille... edessä kuitenkin taas herätys puoli kuusi.

Sunnuntai valkeni onneksi ei ihan niin helteisenä kuin lauantaina. Lauantain kisasää oli nimittäin ihan kammottava paahtavine aurinkoineen ja kuumine hiekkoineen ja asfaltteineen. Sai olla tosi tarkka että koira ja itse pysyi nesteessä. Sunnuntain pilvipouta oli paljon toivotumpi sää. Sunnuntain eka rata oli agirata ja kumma kyllä, tämäkään rata ei ollut mitenkään vaikean oloinen. Ehkä sitä on nyt vuodessa kerennyt taas jotain oppia kun viime vuonna ne lauantain radat tuntuivat jo ihan tosi haastaville...No eniveis, alku oli sellainen missä mietin kummallako tyylillä vien koiran nelosesteelle joka oli puomi. Puomin alla pilkotti mukavasti putki, mutta se ei ollut se ongelma vaan se, että miten saan siihen alkuun pienen kaarroksen (josta olisi loppupelissä hyötyä pisteiden mahdollista saamista ajatellen) ja päädyin omasta mielestäni idioottivarmaan ratkaisuun. Ja koska agilityssakin mikään ei ole niin varmaa kuin se epävarma, Peto leiskautti kunnon loikalla okserin yli ja liukui mukavasti selkäni taakse, josta avautui loistava näkymä sille kolmos hypylle ja tadaa se veti sen väärinpäin. Eka hylky oli ansaitusti ansaittu:)

Pakkotuloksen edessä startattiin neljännelle radalle, koska toisesta hyllystä peli loppuu siihen. Sitten se tapahtui. Radalla oli pussi, josta ulostullessa piti vetää oikealle hypylle, vaikka pussi vietti hieman vasemman puoleiselle hypylle eikä pussin suulle ollut asiaa valssaamaan. Pedolla on pussista tulot ihan hanurista, se syöksyy sieltä sukkana ulos ja valitsee saman tien itse seuraavan esteen. Kun tuon pussi-hyppyyhdistelmän näin, tajusin että tämä oli jäänyt kokonaan treenaamatta tänä keväänä. Me oltiin hangattu paljon putkesta ulos tuloja, mutta pussista ulos pinkaisut oli unohdettu kokonaan. Niinhän siinä sitten kävi, että vaikka kuinka jarrutin ja huusin kuin hyeena, niin Peto painui sille väärälle hypylle. Musta tuntui ja kamerastakin varmistettuna, se ei edes vilkaise sivulle missä minä olen. Se todellakin syöksyy sinne hypylle sukkana ja hypyn jälkeen painuu putkeen niin että vain viima käy:) Toinen hylly oli totta ja katsomo kutsui.

Mutta summasummarum: Ihanat kisat ja hienoja koirakoita. Nyt keskitytään treenaamaan kaarrokset ja pussit kuntoon ja käydään vaan ihan muutamia kisoja. Piirinmestaruudet- yksilö ja joukkue seuraavaksi. Katse on suunnattu ensivuoden arvokisoihin ja sitä kohti mennään. Tänään onkin sitten kakkua tarjolla treeneissä Annan ja Katin toimesta NAM:) Extra makeat treenit siis tiedossa:)

Loppuun vielä Kiitokset matkaseuralaisellemme Maijalle. Suosittelemme ehdottomasti sipsien syöntiä kesähelteisessä ilmastoitumattomassa autossa sandaalien pois oton kera:D Kyllä väsyneenä matkustaminen on ihan hervotonta ja varsinkin niin, jos on maanantai aamuna menossa työhaastatteluun;) Ja jostain syystä meidän autoon oli pakkautunut taas kaikki maailman järkevimmät ihmiset. Iso Kiitos myös Maarikalle Peikon kaitsemiseta sekä vielä Kiitos Katrille ja Ilelle majoituksesta. Juokaa ne laihiskaljat nautinnolla kun kotiudutte:D