Alku ei ainakaan alkanut kovin lupaavasti: Meitä kumpaakaan, Harria eikä minua koirineen löytynyt lähtölistoista. Siinä aikamme setvittyämme ilmoittautumisen tyttöjen kanssa ja heidän soiteltua sinne ja tänne pääsimme kuitenkin kisaan mukaan ja saatiin mukavat lähtönumerotkin itsellemme:) Kotiin kun pääsin, niin oli pakko tarkistaa mailista, että kyllä se kisailmo siellä lähetetyissä posteissa oli ja vielä vastaanottajan kuittauskin sen saamisesta, joten jossain vaiheessa jonkin sortin painovirhepaholainen oli päässyt väliin...

Mutta itse ratoihin siis:) Harri starttasi Roiston kanssa ensimmäisenä ekalle radalle ja taas se viime aikojen hektisyys häiritsi tämän parin suoritusta. Rima tuli alas taas kulmahypyllä ja hyppyjen jälkeen oleva putki käänsi ikävästi poispäin Aalta joka olisi ollut seuraavana vuorossa. Siitä sitten läpsähtikin kielto, mutta muuten tuolla radalla ei mitää ihmeellistä. Kontaktithan tuolla koissulla on ihan SUPER, joten niistä ei edes tarvitse mitään mainita... toisin kuin tämän toisen suharin Peto isosiskon nääs:)

Ihmeeksi ja suureksi kummaksi näissä kisoissa Peto oli enemmän kuin kuuliainen myös kontaktien suhteen. Se suorastaan mateli Aan ensimmäisen kontaktin, mutta ah kaikessa hitaudessaan se tuntui ihanalta kun se sen teki niin tarkasti ja oikeaoppisesti:) Juuri niin kuin treeneissäkin, mutta vaan hitaasti. Aa siis mentiin tuolla radalla kahteen kertaan ja toisen kerran sille esteelle tullessa meille tapahtui sama kämmi kuin Roistolle ja Harrillekkin. Mun persjättö jäi vähän kiireiseksi ja jäin koiran eteen ja vedin perässäni himpun ohi... mutta siis tuo toinen Aan kontakti oli yhtä tarkka, mutta ehkä jo vähän nopeampi. Tai paremminkin sanoisin, että ei ihan niin hidas kuin ensimmäinen. Nopeudesta ei todellakaan voida puhua:) Tuloksena eka radalta meille siis 5vp siitä Aan kiellosta.

Toiselle radalle lähdettiin sitten toisessa järkässä, eli Peto ensimmäisenä. Sillä radalla menikin sitten kaikki nappiin ja kontakti olivat taasen ihan himpun nopeammat kuin ekalla radalla, mutta hitaat edelleen. Muutenkin koira oli tosi kuulolla ja se ihan pahin raivo peittyi sen kuuliaisuuden alle. Veikkaan, että se  palaa kyllä sieltä taasen kunhan päästään sinuiksi noiden kisakontaktien kanssa;) Miksei sitä kaikkea voi heti saada samassa paketissa: Sikahulluraivokoira, mutta kuuliainen vain kontakteilla:) Noh, radalta siis tuloksena 0- tulos ja kolmas sija. Se tuplanolla oli taas ihan harmittavan lähellä... kyllä se sieltä vielä napsahtaa! Melkein jo haistan sen...:)

Roiston ja Harrin toinen rata oli tosi rauhallista menoa ohjaajan vinkkelistä katsottuna. Roistolla oli hyvä rytmi ja Harri komppasi sitä rauhallisella ohjauksellaan ja heti tuli tulosta: Nollavoitto ja näin saatiin se eka AVA-kiinnitys!! Kannatti hieman puhutella Harria autossa sen hektisen ohjaamisen suhteen:)

Sen verran pitää tähän loppuun vielä mainita, että kyllä on ollut suuresti apua siitä psyykkisen valmennuksen kurssista (josta toinen osa on muuten parin viikon päästä). Oman toisen radan jälkeen, kun ihmettelin edelleen Pedon tekemiä hienoja kontakteja, Harri sanoi, että myös minä ohjasin ihan eri tapaa kuin pitkiin aikoihin. Paaljon raaauhallisemmin:) Ja näin aion jatkaa!Kun itse käyttäydyn "uskottavasti" ja varmasti, niin koirakin luottaa minuun ihan eri tavalla.

Ensi lauantaina kisataan Tampesterissa ja sunnuntaina taas Jyväskylässä. Peikko menee Julian kanssa mummolareissulle (terveisiä vaan) viettämään viikonlopun ihan ihmislaumassa:) Tervettä näin välistä.