Paljon on tapahtunut. Niin paljon, etten muista kaikkea kuitenkaan tänne kertoa. Pikkuroistojen pesästä lennettyä elämä siis palasi suht normaaliksi. En voi sanoa normaaliksi kun tämä meidän elämä ei ole ikinä sitä tainnut olla:)

Tammikuun loppupuolella pyörähdettiin siis Kemin Pakkasrallissa. Ihan järkky reissu. Kamalan kylmä ja minä ja koira ihan eri vireessä. Radat oli tosi mukavia, mutta harmittaa ettei päästy niihin ollenkaan kiinni. Ajoitukset ei ole ikinä tökkineet niin pahasti kun tuolla reissulla tökki. V-käyrää nostatti vielä se kylmyys. Mulla oli jotenkin sellainen käsitys, että se halli olis ollut edes vähän lämmin. Kaipa siellä pakkasenpuolella oli kun koiran vesikuppikin meni jäähän:) Koira onneksi selvisi hienosti eikä isompia jumeja löytynyt reissun jälkeen. Matkaseura onneksi pelasti reissun Kiitos Tuijan ja Katrin. Ikä ainakin taas piteni tuolla kiertueella.

Helmikuun Varkauden kisat menkikin sitten jo vähän paremmin. Tosin taas oli ajoitusten kanssa onkkelmia, mutta niitä työstetään pikkuhiljaa. Huomasin myös tekeväni vähän omituisia ratasuunnitelmia. Takanaleikkauksia kontakteille joihin treeneissäkin olisin tehnyt persjätöt. Kyllä tästä noustaan:)

Tulevana viikonloppuna olis Pieksämäellä Virran Raunon koulutus. Harri ja Roisto menee minua ja Petoa paikkaamaan kun jouduin viime torstaina tähystysleikkaukseen ja juoksukieltoa napsahti sen verran ettei nyt tuossa koulutuksessa kirmata. Samasta syystä myös viime viikonlopun Haukiputaan Aaltosten koulutus jäi välistä. Mutta maaliskuun Varkauden kisoissa on jo lupa kirmata

Peikko kävi muuten Kirsin ja tyttöjen mukana Tuusniemen näyttelyssä. Peikolle sävy sävyyn sininen nauha. Hän on kuulema pieni ja siro uros sekä ikäistään nuoremman oloinen ja saa vielä jopa vankistuakin Ei jotenkin tuo arvostelu yllättänyt.  Mutta nyt on Peikolla H arvosana jos siitä vaikka joskus valion sais agiliitorintamalta;)