Ajattelin näin, kun Pedon ilmoitin Maaningan 11.-12.7.09 kisoihin molemmille päiville. Ajatuksena tosin oli mennä ottamaan ne surullisen kuuluisat kontaktit ja ne kyllä otettiin:) Lauantain radat oli tehty just meille kieroille savolaisille niin kuin Räsäsen Minna asian ilmaisi. Kieltämättä rata oli yhtä takaakiertoa ja kunnon vääntöä. Mutta eipä hätiä mitiä;) Just perjantaina Anna piti meille treenin ja viilattiin samantyyppisiä kohtia, joten eikun luottavaisin mielin vääntämään.

Eka rata meni ihan jees, mutta jostain syystä Peto kiersi hypyt paljon "laajemmin" kuin edellisillan treenissä. Joko se oli kankea tai minä ohjasin vain huonosti ja näistä vaihtoehdoista veikkaan kyllä jälkimmäistä... tein omasta mielestäni ihan hyvää työtä laajoista kaarroksista huolimatta. Radan kontakteista ensimmäisen Aan maltoin odottaa Pedon tassut maahan asti, mutta videolta huomasin jälkeen päin, että kun A mentiin toiseen kertaan käskin se hieman aikaisin jatkamaan (en siis odottanut tassuja maahan). Keinu puolestaan meni hienosti ja tältä radalta nolla ja sij. 2.

Toinen rata oli myös yhtä vääntöä suorasta putkesta huolimatta. Tällä radalla oli etuna se, että pystyin jättämään koiran tekemään itse kontaktit jolloin se tekee ne tosi hyvin kun en ole "läähättämässä" sen niskaan. Hyvä rata ja taas nolla tällä kertaa 1. sijoituksella.

Sunnuntaina tuomariksi vaihtui Lahikaisen Marja ja päivän eka rata oli hyppäri. Jostain syystä Peto liikkui vaihteeksi lujempaa kuin arvelin ja meinasin olla ohjauksessa kokoajan myöhässä. Hirvittävien kaarrosten saattelemana rata kuitenkin nolla ja sijoitus 2.

Päivän toiselle radalle lähdin asenteella "neljäs kerta toden sanoo" ja yksinkertaisesti päätin tehdä tältäkin radalta nollan. Kyllä maar se muuten on tahdon asia tämä nollien tekokin:) vaikka kuinka meni nelosesteelle suunniteltu valssi mönkään myöhästymiseni takia, kerkesin vääntämään siihen sylkkärin ja yli mentiin että ei edes heilahtanut:) kontaktit buenos ja loppurata paria kaarrosta lukuunottamatta ihan päivän valon kestävää toimintaa. Neljäs nolla sij. 2 oli tehtailtu ja niinkuin Marja totesi palkintojen jaossa, että mikäs tuollaisella koiralla on karsintoihin lähtiessä. Voiko se enää suoritusvarmempi olla? Niinpä:)

Sunnutain kruunasi vielä uutinen Kemistä, missä sijoitusnarttumme Kippis ja Taina olivat näytelmissä. Kippis oli hienosti VSP ja ensimmäinen SERTikin on nyt plakkarissa. Mielettömästi Onnea Tainalle upeasta sijoituksesta. Kippishän on Kepan tyttö, joten tuskin jäänee pahemmaksi kuin emänsä... agilitynkaan saralla:)

Peikko taitaa nyt jäädä karsintojen ajaksi kuitenkin Maarikalle hoitoon ja me matkataan "isojen tyttöjen" kanssa Turkkuseen. Ikävä kerkee jo varmasti tulla pikku-Peikkoa, mutta mukavampi sen on olla Maarikan luona juoksemassa tyttöjen ja Pyryn kanssa viikonloppu kuin olla mukana häkissä pitkät päivät.

Tuleva viikko huilataan agilitysta ihan täysin ja käydään vaan juoksentelemassa metsässä ja uimassa. Meinasin ensin ilmoittautua keskiviikon epiksiin, mutta koska kisat meni nyt niin hyvin, niin jäänpä makustelemaan niitä:) Seuraavan kerran radalla siis Turkkusessa.Nähdään!