Tämän päivän "hikoilu" vesisateessa kannatti:) Mistä ihmeestä se johtuu, että tämän kesän kisat on lähes poikkeuksetta kisattu vesisateessa. Kyllä muilla luokilla on arska paistanut, mutta ans olla kun tulee minien vuoro. Esteri vallan riemastuu ja antaa tulla saavista kaatamalla. Näin myös tänään.

Eilispäivän jatkoksi aloitettiin myös tämä aamu kisoissa töitä tekemällä. Meikäläinen heilui mikin varressa medi-luokan ajan ja läppä ei onneksi ollut ihan niin levotonta ja hervotonta kuin edellisenä päivänä:) Ehkä suht hyvin nukuttu yö oli tehnyt tehtävänsä ja mieli ja kielikin oli näin ollen edes vähän levännyt... Mielestäni "paras", lähes runoa ja Tommy Tabermania lähentelevä juonto tuli eilisessä kakkosluokassa: Ja seuraavaksi radalle kirmaa Irma ja... Voi luoja mikä sutkautus:) Noh, sana hallussa joka tilanteessa, mutta kun se vaan rimmas niin hyvin.

Taas mä jaarittelen ja jätän kertomatta sen olennaisen mitä varten nyt ylipäätään tätä blogia pidän. Koska tämä kirjoittaminen tänne toimii minulle myös jonkinlaisena terapia muotona, ajatusten selventäjänä ja kisamuistelokirjana, niin annan luvan itselleni nyt myös tähän jaaritteluun tai siis oikeastaan jaarittelun avulla tapahtuvaan parantumiseen:) Tämä jaarittelun tuotos johtuu vaan siis siitä, että tänään tapahtui ihan liian monta hyvää asiaa mitä en meinaa osata alkaa tähän jaottelemaan paremmuus järjestyksessä. Joten ei kai se auta, on kerrottava aika järjestyksessä:)

Eli siis aamusta kun olin saanut medi-luokkalaiset kuuluteltua siirryttiin MR. Kataisen ja koissujen kanssa lämmittely lenkille. Juoksin pitkästä aikaa itseni ihan hikeen, niin että paidasta lähes pystyi tiristämään hiet pois. Ilmeisesti tuolla juoksemisella ja sen aikana mantraamisella oli sen verran hyvä vaikutus, että eka radalle lähtiessäni mieleni ja ajatukseni oli tyyni kuin Kallavesj keski kesän kauniina iltana... (runosuoni meinaa taas näköjään sykähdellä).

Sain Pedon tekemään melkoisen tiukan radan ihan paria kaarrosta lukuunottamatta.  Edelleen  kaarrosongelmia tuottaa putkesta ulos tulot. Ne valuvat vieläkin, joten nyt pitää tehdä todella jotain ongelman eteen. Niissä nuo sadasosat nimittäin hävitään. Kontaktit olivat nopeat ja hallitut ja on siis ihan mielettömän hieno fiilis nykyään kun niitä ei tarvitse enää pelätä. Peto on hokassu tuon kontakti homman ihan täydellisesti ja melkein harmitti, että seuraava rata olisi hyppyrata eikä niitä kontakteja olisikaan enää.

Mutta hyvä rata siis ja tulos nolla sijoituksella 2. Anna ja Elli olivat vain ohikiitävän ajatuksen nopeampia eikä eroa ollut monta sadasosaa. Heille siis ykköstila. Se mikä tästä startista teki hienon, oli se että meitä oli ensimmäiset 4. sijaa samasta treeniryhmästä. Anna ja Elli, minä ja Peto, Kati ja Taika sekä Harri ja Roisto. Ei vissiin sitten taaskaan olla ihan persiilleen treenattu:) Paitsi nyt pitää vielä kiinnittää extrahuomio niihin putkesta/pussista tuloihin.

Toinen rata oli siis hyppyrata ja päänvaivaa tuotti pari kohtaa, missä piti keretä persjättöön ja Pedon tapauksessa kepeille ohjaukseen oli pakko tehdä vielä flippi. Keppien vieressä oli niin houkuttelevasti hyppy ja Pedon estehakuisuudella piti keksiä jotain, millä sen huomion saa siitä hypystä pois. Flippi toimi ja perusajatus minun juoksemisesta minkä kintuista pääsin toimi myös. Toinen nolla oli tehty ja Kerttu-borderi veti hieman pidemmän korren joten kakkossija tuli taas tutuksi.

Pikkuista ennen palkintojen jakoa tuomari Tuija tuli kutsumaan minut tulospalveluun. Naureskelinkin, että mitä me nyt ollaan tehty kun tuomarin juttusille joudutaan. Tuija oli tarkistellut Pedon kisakirjaa aiempien tulosten osalta ja huomannut  lukuiset agility- ja hyppyvoittonollat ja totesi, että Pedosta tuli tämän radan myötä sitten uusi Suomen Hyppyvalio:) Kerttu ei nimittäin voinut ottaa vastaan SERTiä, joten se siirtyi meille. Ihan mieletöntä!! Itse en ollut edes tajunnut, että voitaisiin jo valioitua hyppyradaltakin.

Mä olin tulkinnut säännöt vähän toisin (rehellisesti sanottuna en ollut niitä edes lukenut kunnolla) ja luulin ihan jotain muuta. Noh jokatapauksessa valiotittelin myötä on tiistaina taas kakkukahvit tarjottavana treeneissä:) Ja ei ole ainoat kakkukahvit, koska Elisan Essi valioitui medeissä myös Hyppyvalioksi. Hyvä me ja Dream Team!! Harri yritti tällä radalla heti kakkosesteelle pakkovalssia joka liikkeen tehottomuuden myötä vei Roiston hypylle väärinpäin ja hylly oli ansaittu:(

Ja jottei juhlat loppuisi tähän, niin kisa oli samalla Friskies-Cupin osakilpailu ja Pedon tekemä tuplanolla 2. sijoituksilla tarjosi meille osakisan voiton. Kakun lisäksi taitaa olla tiistaina myös kahvien paikka:) Aina on syytä juhlaan nääs..

Kolmantena ratana käytiin vielä taistoa Joukkue Piirinmestaruuksista, ja Peto lähti meidän joukkueesta ensimmäisenä radalle. Tehtiin nopea nolla ja Roisto kohta heti perään vitostuloksen muurin palikan tiputtua. Valitettavasti Anna ja Tiia medeissä Adan ja Reetan kanssa sortuivat hyllyihin, joten joukkueen lopputulos oli siis hyl. Mutta ei se mitään ja huumorillahan sitä mennään:) Ensi vuonna sitten taas uudelleen!

Erityismainita pitää kyllä antaa Jennille:) Jenni teki lainakoira Lurulla tuplanollat niinkuin oli Suskulle luvannut ja kipusi vielä Lurppanan kanssa palkintopallille:) Hitsin hienoa työtä ja tiukkaa käskytystä. Eipä ollut Lurulla kaarroksista tietoakaan.

Ensi viikonloppuna suunnataan Iisalmeen Sawon Tassujen kisoihin ja käydään Annun ja Jukan luona yökylässä samalla reissulla. Vi ses tänk juu ja kut nait:) !!